Viimeisiä puusepänhommia

Salongin seinän kaappi alkoi viimein saada lopullista muotoaan kun ruuvailin tekemiäni kappaleita lopullisesti paikoilleen. Kaapin pohja tuli yhdestä vanerilevystä joka makaa takareunasta listan päällä ja etureuna kiinnittyy etusarjaan. Taustaa mietin vielä - maalia, huopaa vai vanerilevy, kaikki olisivat luultavasti yhtä toimivia ratkaisuja tuohon..

Ovet odottavat lakkaa ja heloja. En alkanut mitään hifistelyä niiden suhteen harrastamaan vaan tyydyin perinteisiin peilioviin.

Eräs kotitarvetelakakkani vierailija ilmaisi ihmetyksensä työkalujeni ja työtilojeni johdosta. En nimittäin voi erityisesti ylpeillä monipuolisilla työkaluvalikoimilla. Käytössä on leipätyöpaikalla sirkkeli jolla voin sahailla suorat sahaukset. Veneessä käytän kuviosahaa ja Bochin pientä monitoimikonetta pikkuhommiin. Lisäksi löytyy porakone ja läjä kiintoavaimia ja meisseleitä. Hiontahommat hoituvat käsipelillä ja monitoimikoneella. Työtilana toimii pääasiassa vene ja hiontahommat teen  autokatoksessa. 

Veneiden rakenteet, laitteet ja materiaalit ovat niin yksinkertaisia että niiden remontit eivät vaadi minkäänlaisia erikoisvälineitä. Mielikuvitusta tarvitsee jonkin verran mutta tehokkaimmin tämän tyyppiset hommat hoituvat kun vain alkaa tekemään. Työn edetessä joutuu kuitenkin muuttamaan suunnitelmiaan joten on helpointa kun sunnittelee hommat vain pääpiirteissään ja tekovaiheessa sitten päättää yksityiskohdat. Lisäksi on hyväksyttävä sekin asia että joskus menee pieleen ja joku kohta onkin purettava ja tehtävä uudestaan.

Lukko, saranat ja lakkaa niin saa ruuvata  kiinni

Lopullinen kasaaminen on nopeaa kun palaset on saatu ensin valmiiksi .

Tiikkiä pintaan sopuhintaan

Päätin tehdä salongin sivukaapin vaikeimman ja halvimman kaavan kautta. Tiikkilaudat olisivat maksaneet parisataa joten ostin kahdellakympillä oksatonta mäntyä ja liimasin siihen varaston nurkista löytyneet tiikkiviilut pintaan. Jemmassa on 3 mm paksua ja parikymmentä senttiä leveää viilua reilun kolmen metrin pätkinä. Jos jollakin käyttöä voin myydä ylimääräiset pois.  Laiskana miehenä tein helpoimman kautta, kaksi viilua vastakkain ja laudat liiman kanssa molemmille puolille. Sitten vain puristimilla nippuun.

Kun liimat kuivuivat laudat sopiviksi palasiksi ja tapittamalla kehikko kasaan. Sitten vaan yläreunaan sopiva kaarevuus katon linjan mukaan ja etusarja odottaa ovia, saranoita ja lakkausta.

Ovien kehykset tein tiikkilistoista jotka olin joskus pelastanut romutettavasta veneestä. Sopivia pätkiä kulmista liimalla kasaan ja jyrsimellä vanerille uraa. Peilit tein koivuvanerista jonka viilutin molemmin puolin tiikillä. Ja sitten vanhat lakat hiomalla pois ja uutta tilalle.

Kaksi viilua vastakkain ja molemmilla puolilla laudat joihin sen on tarkoitus tarttua

Palikat pätkittynä ja liimattuna kasaan.

Ja siinä odottelee lakkaa. Aukot petsasin niin ei erotu niin paljon.

Kehyshän siitä syntyy

Peili alkaa olla kohdillaan

To do

Työlista näyttää lievästi pahalta, voipi olla että vesillelaskua joutuu siirtämään viikolla tai sitten jätetään osa hommista seuraavaan talveen.

Pikaisesti listattuna:

- salongin seinäkaapiston teko ja asennus

- salongin seinäällysteiden asennus

- salongin lakkaus

- selkänojat salongin sohviin

- moottorin ja vetolaitteen pulttien loppukiristys ja koekäyttö

- potkurin asennus

- moottoritilan luukku ja portaat

- sähkötöitä päivän verran

- septitankin putkitus

- pakoputken asennuksen viimeistely

- kaukohallintakaapelien loppuasennus ja säätö

- sitlootan luukun tekeminen

- kannen pesu ja kylkien vahaus

Ja varmaan jotain muutakin tulee eteen, äkkiä näyttäisi olevan koko viikoksi täysipäiväisesti hommaa jos kaikki aikoo saada tehtyä. Huoh...

Pikku hommia

Selkätauti on ollut hyvä tekosyy vältellä urakkahommia. Pieniä edistymisen merkkejä on silti havaittavissa, moottori on pikkuhiljaa piiloutumassa poteroonsa. Tason alle tuleva lokero valmistui ja moottoritiloan luukku on tekeillä.

Hallintalaitteen kaapelit löysivät myös reittinsä, pari pikkunippeliä puuttuu vielä niin saisi koneen ja vaihteet toimimaan. Pakoputki odottaa supistajaa jolla Volvon 45 mm pakoletkun saisi istutettua puolen tuuman vesilukkoon.

Tason alla oleva lokero on yllättävän tilava

Moottori alkaa olemaan piilossa

Pakkolomailua

Selkä sanoi työsopimuksen irti. Pitää muutama päivä viettää laatuaikaa ja pysytellä poissa työmaalta jotta nikamat asettuvat taas (toivottavasti) oikeaan järjestykseen. Tohtorin määräämät pillerit pitävät kivut kohtuulisesti poissa mutta väsyttävät vietävästi.

Letkui ja putkei

Ruuvaamista riittää. Illan ohjelmassa oli polttoaineputkien asennus. Jätin letkuihin reilun liikkumavaran ja kiinnitin ne myös koneen kylkeen nippusiteellä. Näin ei koneen heiluminen rasita letkuja juuresta. Tulopuolelle istutin karkeasuodattimen jossa on myös vedeneroitin. Vesikupin näkee ja voi tyhjentää sivussa olevan huoltoluukun kautta. Filtterin vaihto vaatii sitlootan luukun irroittamisen.

Asensin myös tankin huohottimen ja pakoputken läpivennin. Nyt on periaatteessa Penta käyntikunnossa tankkauksen ja ilmauksen jälkeen. Kaukosäätölaitteen vaijerit paikalleen ja vesiletkun pätkä vetolaitteelle niin voisi vaikka kokeilla tulille.

Toiveena on että enimmät polttoaineen moskat jäisivät tähän kohti.

Puleerausta ja puutöitä

Kaunis päivä, lähelle kolmekymmentä lämpöä. Ei puhettakaan sisähommista, vene muistuttaa leivinuunia kun aurinko porottaa kylkeen.

Siispä aluksi vanhat koristeteipin rippeet pois asetonin avustamana. Sen jälkeen  annoin kyljille happokäsittelyn jonka jälkeen ei ruskeita raitoja eikä vesirajan töhkää enään näkynyt.
Talkooapulainen hioi parraslistoista esiin levän ja sammalen alta tiikin värin, nättiä on tämä etelän puu puhtaana.

Mitähän tuolle tekisi ?

No jos kokeeksi hioisi.

Kaidetolpan osumaa