Viimeisiä viedään

Puusepänhommat alkaa olla finaalissa. Illan ohjelmassa oli aluksi selkänojien lopullinen kiinnitys. Aika monta ruuvia sai pianosaranaan veivata ja ruuvausasentonokin oli aika kivulias - selällään laverilla, toisella kädellä ruuvailin ja toisella yritin pitää selkänojaa ylhäällä.

Seuraava kohde oli moottoritilan luukun loppuunsaattaminen. Tein tiiviin listoituksen luukun reunoihin jotta äänipuoli pysyy hallinnassa. Vahvistin luukun rakennetta muutamalla pystyrimalla koska se tulee kantamaan portaiden aiheuttaman rasituksen. Sahailin myös porrasaskelmat valmiiksi odottelemaan kiinnitystä ja pintakäsittelyä. Siinäpä taas ilta vierähti, onneksi alkaa puutyöt olla valmiina ja kohta voi siirtää työkalut ulos ja alkaa siivoushommiin.
Kokeeksi nostin myös salongin pöydän sisälle. Se on aivan toisentyyppiseen veneeseen alkujaan tehty tiikkikomistus jossa on paljon säilytystilaa keskellä ja molemmilla puolilla alas kääntyvät klaffit. Mitoilleen ehkä hiukkasen liian iso mutta saa kelvata, en ala tätä ruotsalaisen venepuusepän  taidonnäytettä pienemmäksi pilkkomaan.

Ehkäpä voisi olla kapeampi jalka, kansi on ok.

Mitoitus ok tällä puolen, kulmaa voisi pyöristää hiukan

Toinen puolikin näyttää olevan ok, kulmaa voisi tästäkin pyöristää

Kaksi kunnon piilopaikkaa tavaroille ;-)

Spraylle huutia

Jatkuvat sadekuurot alkoivat ärsyttämään, luukusta tuli vettä sisään jatkuvasti. Sprayhood oli odotellut Ruskolla jo pitkän tovin kunnes sain aikaiseksi hommata sen kotinurkille. Illan ohjelmassa oli siis sateensuojan asennus. Hommana ei kovi ihmeellinen, reikiä kuituun ja kiinnikkeet ruuveilla kiinni. Muutama vekki näyttää jääneen mutta oiotaan ne pois kunhan asettuu kohdilleen auringon ja sateen vähän pehmitettyä kangasta ja muovia. Yllättävän hyvin istuu paikallaan, helppo mennä kannelle ja mikä parasta sen ylikin näkee mukavasti.

Istutin salongin kaapin lopullisesti kiinni. Aloittelin myös selkänojien asenusta mutta ilta oli jo niin pitkällä että jätin selkänojan saranoiden asennuksen suosiolla seuraavaan iltaan.

Sprayhoodin asennus on näköjään parin tunnin homma ensikertalaiselle.

Rätti ei juuri vaikeuta kannelle menoa

Huikan on vinossa kaaret, kiristellään kun ensin asettuu paikoilleen

Kaapeissa on syvyyttäkin kiitettävästi

Saranoita vaille valmista

Sitkeää on

Kaapin ovien loppujen hilpetöörien asennus oli varsinaista nyhräystä. Sormilukkojen aukot syntyivät nopeasti reikäporalla mutta sitten alkoi aikaa kulumaan. Sormilukkojen vastakappaleet joutui upottamaan kaapin runkoon ja muutenkin lukkojen asentaminen on yhtä sovittamista. Menivät kuitenkin illan aikana paikalleen.

Asensin myös paikalleen tukipalikat joiden varaan selkänojien päädyt tukeutuvat. Leikkasin myös viimeiset puuttuvat kappaleet kaappiin, muutamasta vanerinjämästä syntyi väliseiniä kaapin sisälle. Pintakäsittelyksi lakkaa kun lakkapurkki sattui ensimmäiseksi käteen.

Nyt on selvää että juhannukseksi ei vene mene veteen, sen verran pn vielä työt vaiheessa eikä kiinnosta vesillä enään remonttia jatkaa, on siitäkin kokemusta karttunut.

Lakkaa ja vahaa

Talkooporukka oli taas puoli päivää apuna. Vene sai vahat kylkiin ja sisälle pintalakan, sellaista Hempelin Satinia jolla tulee samettipintaa.

Päivän saavutuksiin kuului myös selkänojien valmistuminen. Tein ne omalla patentilla kun alkuperäinen versio on jotenkin outo joiltakin osin. Jos kehua pitää niin on pirtsakan näköiset.

Kaappi sai myös oviin saranat , vielä sormilukot ja reijät niille niin saa vetää pintalakan ja ruuvata paikalleen. 

Pirtsakat on

Sovitus meneillään, mikähän on oikea selkänojan kulma.

Löytyi simppelit saranat Ohlssonilta

Perjantai ja 13 päivä

Taas kotimaassa ja vajaa viikko vesillelaskuun. Talkooporukka armahti selkävaivaista ja kävi hiomassa veneen sisältä. Ilta meni ja oli lakkausvalmis. Levittelin pohjaksi kerroksen kiiltävää, näyttää olevan niin hyvä pohja että saa vetää pinnan samantien.
Maalailin myös kaapin pohjalevyn ja liimasin seinään verhoiluhuovan. Käytin varaston perukoille edellisestä veneestä jääneitä jämäpaloja, liimana Tixo. Tekniikana minulla on liimata keskeltä alkaen pätkä kerrallaan. Lopuksi mattopuukolla reunoilta liiat pois.

Kiiltävä lakka toimii vaikka peilinä.

Verhoilu näyttää päästävän valoa läpi mutta eipä tuo haittaa, jää selkänojien ja kaapin taka piiloon.

Alkaa muistuttaa liiaksi työtä

Aikataulu menee tosi tiukalle jos juhannukseksi vesille aikoo. Työkeikka länsinaapuriin nitistää kolmen päivän illat tästä viikosta.

Kasailin pakoputken valmiiksi, lähtö Pentan pakosarjasta 45 mm letkulla, sitten Vetuksen supistaja josta mennään 40 mm letkulla eteenpäin. Välissä Vetuksen vesilukko ja loppupäässä omatekemä joutsenkaula. Kuumailmapuhaltimella kun letkua lämmittää niin letkunkiristin puristuu vähemmällä väännöllä tiukalle.

Lakkailin kaapiston ovet toiseen kertaan kiiltävällä, vielä pitää pinta vetää silkinhimmeällä. Myös moottori meni piiloon luukun taakse, vähän vielä listoitusta ja portaat niin saa tuonkin kohdan lakkauskuntoon.

Peilit jäävät vaaleammaksi, viilu on hiukan eri sävyä.

Klemmarien välissä piileksii supistaja.

Listoja vielä, pari porrasta ja lakkaa niskaan.

Saahan sitä haaveilla

Ihminen tarvitsee haaveita saadakseen jotain aikaiseksi. Tämäkin veneprojekti on yksi askel kohti erään päähänpinttymän toteuttamista.

Kun aikoinaan "seikkailin" Ruotsissa Göta-kanavalla veneenhakureissulla, päätin jossain vaiheessa elämääni viettää vähän pitemmän ajan vene-elämää ja suunnata keulan kohti etelää. 

Työelämässä ei ole juuri mahdollisuuksia kesäkaudella lomia pidellä joten olen alkanut  pohjustamaan vuorotteluvapaata. Näiltä näkymin se järjestyisi kolmen vuoden kuluttua jos ei lainsäätäjä torppaa koko systeemiä.

Silloin on aion muuttaa suunnitelmat todeksi ja kulkea veneellä Välimerelle Euroopan kanavien kautta. Jotenkin kanavalaivurin elämänmuoto ainakin Ruotsissa viehätti, keli oli aina sopiva ja pääsin näkemään paikkoja joihin ei autolla olisi milloinkaan eksynyt. 

Välimeren saavuttamisen jälkeen ei ole mitään suunnitelmia, takaraivossa tosin itää ajatus veneen jättämisestä sinne pitemmäksi aikaa. Olisipahan paikka minne lähteä lämmittelemään kun täällä alkaa syksyn tuulet puhallella. 

Tämän suunnitelman takia vene on valittu matalalla syväyksellä ja sen jotkut yksityiskohdat ovat ja tulevat olemaan hiukan poikkeavia. Esimerkiksi normaalia tehokkaampi moottori ja kiinteä tehokas potkuri ovat purjehtiessa jopa haitaksi mutta kanavia kolutessa huomasin että tehoa ja pitoa saa olla.

Aika sitten näyttää miten äijän  käy - muuttuuko haave todeksi vai jäädäänkö rannalle ruikuttamaan...

Göta-kanalin maisemat miellyttivät silmää .