keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Vuorossa VP 2002

Tammikuussa keskitin huomion Pentaan. Avasin kannen ja totesin että tälle koneelle ei kannata tehdä mitään isompia operaatioita. Kannen vesikanavat olivat vielä 50% auki, venttilien tiivistepinnoissa hiukan syöpymiä. Sylintereissä näkyi vielä hoonausjäljet eikä tuntunut minkäänlaista olaketta.

Siispä kannen ja vesipumpun tiivistesarja tilaukseen, suuttimet dieselpajalle ja lohkon ja kannen vesikanavat putsaukseen.  Rassailin kanavia monenlaisilla työkaluilla ja lopuksi painepesurilla vettä ja pesuainetta perään. Kamala oli hiekan, ruosteen ja muun moskan määrä mikä sieltä löytyi.

Sitten vain venttiileille hionta ja syöpymät häipyi, suuttimiin uudet kärjet, uudet tiivisteet vesipumppuun ja koko komeus nippuun. Vähän Zetorinvihreää pintaan ja koekäynnistys. Sehän nakutti ja savutti niin kuin Volvon pitääkin. Vielä kun vaihtoi uudet öljyt ja suodattimet niin kone sai mennä varastoon odottelemaan asennusta.
Pienen meridieselin sielunelämän selvittäminen onnistuu kansakoulupohjallakin, toista se on näiden nykyajan elektroniikan ihmeiden kanssa