Pohja puhtaaksi ja työlistaa

Pukki oli valminaa ja vene istahti siihen ilman dramatiikkaa. Marras-joulukuulle sijoittuva tilapäisen muutton järjestely muille maille vei suurimman osan ajasta. Uhrasin kuitenkin pari iltaa veneen pohjan putsaamiselle. Hiomakoneeseen   80 paperia ja moska alkoi irtoamaan. Samalla sai todellista hyötyliikuntaa, asennot eivät tuossa hommassa ole mitään tavanomaisia. Näkin alta paljastui ehyt ja virheetön epoksipinta jota varoin hiomasta puhki. Siihen kun keväällä pyyhkäisee pari kerrosta epoksia ja myrkyt niin onhan pohjaa pitkäksi aikaa.

Nord 80 edustaa  järeää vanhan ajan suunnittelua vedenalaiselta osaltaan. Pitkä ja matala teräsköli on pultattu porrastettuun syvään  pilsiin ja peräsimen suojana on kunnon skegi.  Kokeilin kesällä kivilleajo-ominaisuuksia ja kolhuja tuli lähinnä itsetuntoon. Irronnutta epoksia lukuun ottamatta mitään vaurioita ei löytynyt.

Venettä tyhjennellessäni tein samalla listaa tulevan talven töistä. Runko ja riki ovat kunnossa, purjeet menettelevät vielä jonkin aikaa. Niinpä aluksi keskityn asioihin jotka ovat eniten haitanneet elämään
- sisämoottorin kunnostus (tehty 1/14) ja asennus
- sisäkaton uusiminen ( kattokaiteet vuotaneet ja katto pehmennyt + home haisee) (tehty 2/14)
- jääkaapin tekeminen
- salongin toiselle seinälle kaapit jotka jostain syystä purettu pois
- sähköistyksen modernisointi + maasähkön asennus
- vessa kuntoon ( huuhtelupumppu halki ja septitankki puuttuu)
- lisää akkukapasiteettia
-yleistä fiksausta sen mitä viitsii

Eiköhän tuossa muutama ilta taas vierähdä ennen kuin lista on kuitattu tehdyksi .

Kotiin talveksi

Syksyllä sitten Nord riisuttiin purjeista ja nostettiin kuorma-auton kyytiin. Pohja oli kuten arvata saattaa aika karmeassa kunnossa. Sataman painepesuri ei irroittanut muuta kuin levän, näkki tulee vaatimaan kovemmat lääkkeet. Sata kilometriä auton lavalla ja omalle pihalle talveksi.

Alkoi olla syksyn värit

Nosto on aika ilmeetön tapahtuma kun puikoissa on ammattilainen.

Voisiko sanoa että lievästi kasvustoa?

Ja ei kun menoksi, vain yksi kiintoavain jäi kannelle ja meinasi tippua silmille kun ajoin aivan perässä.

Mitähän tuon kanssa tekisi

Kesä meni veneeseen totuttelemisen merkeissä. Silmä alkoi löytää päivitettäviä paikkoja  ja perämoottori alkoi tuntumaan toivottomalta ratkaisulta kolme tonnia painavassa veneessä. Kyllä se eteenpäin vei mutta peruutus ja jarrutus olivat joka kerta hiuksia nostattavia kokemuksia.

Moni on kysynyt veneen tyyppiä, näitä ei varmaan Suomessa kovin monta ole

Purjehdusominaisuudet ovat oma lukunsa. Kun tuulee reippaasti vene kulkee 5-6 solmua eleettömästi ja vakaasti kuin juna. Kun tuulee kunnolla rullataan keulapurjetta sisään ja mukava matkanteko jatkuu. Heikoissa tuulissa sitten on enemmän haastetta koska ei näillä purjeneliöillä venettä ei vaan saa kulkemaan kuin hissunkissun. Siis oikein sopiva vene minulle, vesillä ei ole koskaan kiire minnekkään .

Purjehtimisesta voi nauttia vaikka ei tuulekkaan.

Eräänä kesäpäivä katselin laiturilta veneen vesirajaa ja huomasin siellä kasvavan kunnon leväparran. Sukelsin tutkimaan tilannetta tarkemmin ja totesin siellä olevan kunnon kerroksen näkkiä ja muuta kasvillisuutta. Tekstari myyjälle selvitti asioita, veneeseen oli tehty pohjan kunnostus mutta ei myrkkyjä maalattu ollenkaan. Hoh-hoijaa,  syksyllä on luvassa sitten  kaksi päivää pohjan hiomista...

Sitten tuli aika päättää mitä veneelle tekisi. Vaihtoehtoina myyminen, jättäminen ennalleen ja puuteista kärsiminen tai isompi remontti sisäkoneen asennuksineen.

Kokeilin veneen myymistä pikaisesti nettiveneessä. Yhteydenottoja tuli yllättävän runsaasti ja pari katsojaakin ilmestyi venettä moittimaan paikan päälle. Huono oli heidän mielestään ja olisi pitänyt lähes lahjaksi antaa joten kauppoja ei syntynyt. Vaihtokauppojakin tarjottiin mutta ei oikein sytyttänyt mikään niistäkään.

Näiden kölinpotkijoiden vierailujen jälkeen päädyin viimeiseen vaihtoehtoon ja pian oli varastossa VP 2002 + S120 paketti odottamassa talvea ja kunnostusta. Samalla päätin uudistaa myös sisustusta joka joiltakin osin ei ollut enään alkuperäinen.

VP 2002 on 18 hp teholla vähän yläkantiin mutta onpahan reserviä

Puutyö on laadukasta, edellisten omistajien viritykset erottuvat ei niin edukseen

Pöydän kun haluaa täyteen pituuteensa voi varautua 5 min. sessioon ja silti sormet jää joka kerta litistyksiin mekanismin väliin.  Tämä lentää laidan yli ensi tilassa,.

Ensituntuma ei paha

Juhannusta edeltävänä viikonloppuna otin mukaan uuden peräprutkun ja suuntasin Taalintehtaalle ihmettelemään ostostani.Olin hankkinut kaksitahtisen 15 hp Marinerin kaukosäätölaitteella uudeksi peltigenuaksi. Parikymmenvuotias kone oli siisti ulkoisesti, kunnosta ei ollut muuta tietoa kuin myyjän kehumiset. No, pitäähän myyjiin luottaa vaikka vanha sanonta onkin  " Kauppamies vaivoin synnin vältää".

Siellä kellui aallokossa kuvista tutunoloinen vene. Ulkoapäin oli hiukan pesua fiksausta kaipaava mutta ehyetltä näytti. Sisällä ei myöskään löytynyt  mitään ihmeempää moitittavaa, ei edes haiskahtanut "veneeltä". Myyjä oli  jättänyt kaiken irtaimen paistinpannusta ja kattiloista alkaen veneeseen.

Lääke venekuumeeseen on jälleen löytynyt.

Punnersin Johnssonin irti telineestä ja pulttasin Marinerin tilalle. Parissa tunnissa oli myös kaukosäädin kiinni ja tankin liittimet vaihdettu. Sitten vaan repimistä ja sehän hörähti kolmanella käyntiin. Savutti oiken terveesti  ja aivasteli kylmänä niin kuin tuommoisen kuuluukin.

Pakkailin viikonlopun eväät ja makuupussit veneeseen ja heitin sisältä löytyneen kajakin köyden jatkoksi. Gastit tuuppasivat veneen irti ja ei kun kaasua ja menoksi.

Uppotukkihan se on mutta oikein nätti sellainen.

Tällaisesta purjeveneestä ei juuri ollut  kokemusta. Aiemmin oli ollut kevyitä raasereita ja moottoripurjehtijoita. Kun sai purjeet ylös oli aika ottaa tuntumaa tällaiseen raskaampaan ja alirikattuun matkaveneeseen.

Yllättäen vene tuntui heti käteen sopivalta. Kulki ihan kivasti ja puuskissa ei juuri kallistellut. Kun tuli vastaan ensimmäinen kapeampi salmi totesin että vauhti loppuu heti kun tuuli laskee alle 5 m/s.

Ostos kotiin

Kevät meni ja kesä tuli. Oli siis aika hoidella ostos kotiin. Työtilanne ei sallinut vapaan pitämistä joten piti etsiä muita ratkaisuja.

Ajatuksena oli järjestää vene Suomen rannikolle jotenkin ja sitten siitä itse viikonloppukeikkoina seilata kunnes se kelluisi omassa laiturissa parikymmentä mailia Helsingistä itään. Tämä suunnitelma realisoitui kun sain kontaktin henkilöön joka teki siirtokeikkoja. Sovimme urakan Nordin purjehtimisesta Nynämshamnista Hankoon kesäkuun puolivälissä.

Pari viikkoa ennen juhannusta siirtomiehistö lähti tuomaan venettä Nynämshamnista, määränpääksi sovittiin Hanko. Matka meni  mukavasti lukuun ottamatta moottorin temppuilua, koko reissu meni purjehtimalla. Vastaisten tuulten takia loppumetreillä ei Hankoon päässyt ja siirtomiehistö jätti veneen Taalintehtaalle.

Puhelimeen tuli ytimekäs tekstari:" Vene Taalintehtaalla huoltsikan laiturissa, avaimet kassalla."  Seuraavaksi vain oli siirrettävä vene Porvooseen kotilaituriin.

Kuumetta pukkaa

Kevään läheneminen toi taas venekuumeen. Yritin ensin taistella tautia vastaan muistelemalla aikaisempiin veneisiin liittyvää työmäärää ja  rahanmenoa. Ei auttanut. Sitten kokeilin pykälää kovempaa keinoa - tulostin tiliotteen ja aina kohtauksen voimistuessa tuijotin tiukasti kohtaa jossa luki tilin saldo. Ei auttanut sekään.

Oli siis otettava  kovemmat lääkkeet käyttöön ja hommata taas kerran vene. Kokemuksesta tiesin, että kyllä se tauti sillä lailla saadaan kuriin. Ja alkaa jylläämään toinen tauti - pitäisi syksyksi päästä veneestä eroon.

Niipä siis Blockettia  selaamaan, Ruotsi kun oli minulle jo entuudestaan tuttu paikka venekuumeen lääkitsemisessä. Parissa illassa sain hahmotettua mitä oli tarjolla ja minkälaisen paatin halusin. Kahdeksan-yhdeksän metriä purjevenettä, matala syväys, raskas ja rauhallinen uppotukki jolla voi lähteä vaikka vähän puhaltaakin.

Nord 80 näytti täyttävän kriteerit ja oli vielä ihan nätti linjoilleenkin. Moisen omistaneet eivät pahaa sanaa veneestä lausuneet, päinvastoin kehuivat. Lähetin muutamasta ehdokkaasta kyselyä, sitten kokeeksi perään tarjousta joista yksi tärppäsi heti.

Tämä tarppäsi - tarjosin siis liikaa?

Minulla oli veneestä muutama kuva ja vapaasti suomennettuna seuraavat tiedot:
- runko ja riki   alkuperäisessä kunnossa
- purjeet ehyet mutta vanhat
- rullagenoa ja rullattava iso
- yksi muu purje
- veneessä ei koskaan ollut sisäkonetta, moottori Johnsson 9.9 Sailmaster joka sammuu joskus
- mukana tarpeelliset köydet, keitin, ankkuri ja plotteri sekä sekalaisia tarvikkeita.

Muuta ei myyjästä irronnut. Olin aikaisemminkin törmännyt ruotsalaisten kanssa samaan ilmiöön, he eivät hirveästi vanhojen laitteiden ominaisuuksia ylistä kun kauppaa tehdään. Yleensä vastaus on  "alkuperäisessä kunnossa", siitä voi sitten päätellä ihan itse mitä haluaa.

Myyjä siis  ilmoitti   hyväksyvänsä tarjoukseni ja kysyi miten haluan maksaa ostokseni. Pyysin tilinumeroa ja parin päivän kuluttua olin Nordin omistaja ja venekuumekin oli mennyt ohi. Vene oli telakoituna Nynämshamnissa ja sovimme että alkukesästä se seilaa Suomeen, myyjä hoitelee veteen,