Ensituntuma ei paha

Juhannusta edeltävänä viikonloppuna otin mukaan uuden peräprutkun ja suuntasin Taalintehtaalle ihmettelemään ostostani.Olin hankkinut kaksitahtisen 15 hp Marinerin kaukosäätölaitteella uudeksi peltigenuaksi. Parikymmenvuotias kone oli siisti ulkoisesti, kunnosta ei ollut muuta tietoa kuin myyjän kehumiset. No, pitäähän myyjiin luottaa vaikka vanha sanonta onkin  " Kauppamies vaivoin synnin vältää".

Siellä kellui aallokossa kuvista tutunoloinen vene. Ulkoapäin oli hiukan pesua fiksausta kaipaava mutta ehyetltä näytti. Sisällä ei myöskään löytynyt  mitään ihmeempää moitittavaa, ei edes haiskahtanut "veneeltä". Myyjä oli  jättänyt kaiken irtaimen paistinpannusta ja kattiloista alkaen veneeseen.

Lääke venekuumeeseen on jälleen löytynyt.

Punnersin Johnssonin irti telineestä ja pulttasin Marinerin tilalle. Parissa tunnissa oli myös kaukosäädin kiinni ja tankin liittimet vaihdettu. Sitten vaan repimistä ja sehän hörähti kolmanella käyntiin. Savutti oiken terveesti  ja aivasteli kylmänä niin kuin tuommoisen kuuluukin.

Pakkailin viikonlopun eväät ja makuupussit veneeseen ja heitin sisältä löytyneen kajakin köyden jatkoksi. Gastit tuuppasivat veneen irti ja ei kun kaasua ja menoksi.

Uppotukkihan se on mutta oikein nätti sellainen.

Tällaisesta purjeveneestä ei juuri ollut  kokemusta. Aiemmin oli ollut kevyitä raasereita ja moottoripurjehtijoita. Kun sai purjeet ylös oli aika ottaa tuntumaa tällaiseen raskaampaan ja alirikattuun matkaveneeseen.

Yllättäen vene tuntui heti käteen sopivalta. Kulki ihan kivasti ja puuskissa ei juuri kallistellut. Kun tuli vastaan ensimmäinen kapeampi salmi totesin että vauhti loppuu heti kun tuuli laskee alle 5 m/s.