Kymmenen jalkaa lisää - sijainti 38º43´N ja 27º03´W

Nordin tarina näiltä osin on päättyvä tähän.  Kuluva kesä osoitti vene-elämän kotimaassa olevan töiden takia aika mahdotonta. Talvikaudella taas olisi aikaa vaikka kuinka paljon veneillä mutta jäät haittaavat harrastusta. Eteläisemmät alueet ovat kummitelleet  mielessä pitemmän aikaa ja nyt suunnitelmat alkavat realisoitua.  Kaupat on sovittu  36 jalkaisesta valtamerikelpoisesta purjeveneestä joka löytyy  lämpimämmiltä leveysasteilta.

 Uuden veneen sijainti on tällä hetkellä  38º43´N , 27º03´W joten on valtameripurjehduksen parissa heti kun lähtee johonkin suuntaan..

Tämä blogi päättyy tähän.  Kiitokset lukijoille ja kommentoijille, uutta projektia voi seurata  aikanaan osoitteessa  http://allied36.blogspot.fi

Eihän sitä sitten malttanut

Netin myyntipalstalta tarttui silmään käytämätön pinnapilotti, Simrad TP 10. Pakkohan se oli ostaa kun hintakin oli kohdallaan. 

Paketti saapui jo viikkoja sitten mutta eilen vasta sain inspiraation ruuvat paikalleen. Asennus on tällaiselle laitteelle parin tunnin rykäisy. Kaapeliin liitin ja virtapiuhaan sulake välille. Aparaatt suoraan kulmaan pinnan suhteen ohjeen määräämään etäisyyteen peräsinakselista. Piti ostaa varteen jatkopätkä, muuten ei mitoitus olisi osunut kohdalleen. Sitten pinnaan tappi kiinni ja kiinnitysholkki veneen puoli päähän. Epoksilla kiinni ja siinä se surahteli.

Täytyy myöntää että on oiva laite. Pitää kurssin eikä juuri vene kiemurtele vaikka tuuli painaa ja aallokko heiluttaa. Silloin tällöin pikku jurahdus kun päättää vähän korjata kurssia. 

Vessan pumpun varsi on vuotanut aika runsaasti. Investoin huoltosarjan ja yllättäen vuoto loppui kun pumppu sai uudet sisuskalut. Jostain mystisestä paikasta tulee vielä muutama tippa, en vain ole saanut vuotokohtaa paikallistettua.

Myös keulaan on hankittuna Arifinin ankkuriteline. Asennus odottelee huonompia kelejä. Kun veneelle menee niin näillä keleillä keskittyy oleelliseen ja ruuvaaminen unohtuu saman tien.

Huomiota

Muutaman sadan mailin kokemuksella remontti näyttää kannattaneen. Kone toimii luotettavasti ja manöveeraus on helppoa. Vene kulkee viiden solmun nopeutta 1500 kierroksella ja 10 m/ s vastuulessa parisataa kierrosta lisää.  

Keulaan kaipaan sata kiloa lisää painoa, vene istuu hiukan perä alhaalla. Suunnitelmissa sinne vesitankki, septitankki ja ankkuri. Eiköhän se noilla ala upota syvemmälle.

Pitemmillä selillä ja purjeoden kanssa yksin veivatessa pinnapilotin puute on häirinnyt. Nyt laatikossa odottelee Simrad asennusta, varren jatkopätkän hankkiminen on sitä viivyttänyt.

Pientä remonttiakin on jo tiedossa. Vessan pumpun varsi tiputtaa vettä lattialle ja laturi ei sitten tuottanut virtaa ollenkaan. Vaihdoin sen tilalle hiukan tehokkaamman jotta akut pysyvät virkeinä.

Jääboxi on osoittautunut hyväksi vaikka virtaa kyllä 30 asteen lämpötiloissa kuluu. Economy-moodissa virrankulutus on siedettävää mutta kantta ei viitisi paljon availla.

Ankkureiden sijoitus ja telineet vaativat fixailua. Peräpeilissä oleva levyankkurin teline on hankala käyttää. Ankkurin irroitus vaatii kovaa kurkottelua ja kun savisen ankkurin nostaa ylös sen on pakko ottaa kaikkine moskineen kaiteen päälle aluksi. Sitten siivotaan töhkää joka paikasta. Kulussa ollessa ei ankkuria saa telineeseen paikalleen koska se vaatii aikamoista akrobatiaa.

Toinen ankkuri on iso Delta joka on takaboxin kätköissä. Sen tulen sijoittamaan keulaan omaan telineeseensä, muuten jää hyvä kuokka käyttämättä.

Sisätiloihin olen tyytyväinen. Säilytystilaa on nyt tarpeeksi ja mikään muutoksia kokenut kohta ei tunnu hankalalta. Sormetkin kiittävät uudesta pöydästä joka ei enään litistä sormia päivittäin. 

Blogi lomalle

Remontin ensimmäinen vaihe on ohi ja blogi jää nyt lomalle. Aiheeseen palataan purjehduskauden jälkeen kun venettä ruvetaan varustamaan pitkää matkaa varten.

Veneen lokikirjaa aloitellaan osoitteessa  kanavalaivuri.blogspot.fi 

Kannattiko

Kannattaako vanhaan venettä kunnostaa? Tuon kysymyksen olen kuullut aika usein.

Jos mitataan pelkällä rahalla voi olla että useimpia ei kannata. Käytetään vaan niin kauan kuin pinnalla pysyy ja jätetään sen jälkeen rannalle rapistumaan.
Tämä Nord 80 oli kuitenkin niin sympaattinen tapaus että en malttanut jättää sitä kunnostamatta, olisi liian hyvä aihio mennyt hukkaan. Sillä olisi toki veneillyt vielä vuosia ilman ongelmia jos olisi hväksynyt perämoottorin tuomat rajoitukset ja sietänyt asumiseen liityvät rajoitukset.

Tähän mennessä on tämä vene vaatinut kirjanpidon mukaan 300 tuntia oikeaa työtä, varmaan 50 tuntia suunnittelua ja asioihin perehtymistä ja hankintojen tekemistä. Siis 350 tuntia aikaa jonka hinta voisi olla vaikkapa 7000 euroa.

Veneen ostohinta , kuljetukset, moottori, tarvikkeet ja materiaalit tekevät yhteensä vajaat 8000 euroa.

Yhteensä siis 15000 euroa ja nyt minulla on vene jonka jokainen mutteri on tuttu ja jolla uskallan lähteä turvallisesti minne ikinä mieli tekee.

Toki ongelmia vanhoissa laitteissa ilmenee aina mutta nyt on kyseessä laite jonka osaan myös korjata tarvittaessa. 

Lisäksi olen saanut tehdä pitkästä aikaa jotain näkyvää ihan omilla kätösillä. Kun päivätyö tapahtuu lähinnä leukoja liikuttamalla ja tietokonetta näpelöimällä on mukava välillä kokeilla miten rauta ja puu vielä tottelee työkaluja.

Sumua

Aamulla luonto näytti uusia puolia. Sumurintama vyöryi mereltä ja hetkessä oli kaikki harmaata. Onneksi nykyaikasilla suunistusvälineillä on helppo osata kotiin vaikka onkin   näkyvyys 0. Kepiltä kepille plotterilla, ei se niin vaikeaa ole.  Koko paluumatka meni koneajoksi koska tuuli loisti poissaolollaan.

Sumurintama saapuu

Näkyvyys aika heikkoa

Tämä kolmimastoinen oli ankkurissa väylän varrella

Maistuu merelle

Aamulla kohti länttä. Aluksi genuan vetämänä, tuulen laantuessa ja kääntyessä vastaiseksi piti taas ottaa peltigenua käyttöön. Keli oli mitä komein, aurinko porotti kirkkaalta taivaalta ja aalto puolimetristä.

Porkkalassa tankille ja loppujen lopuksi  yöksi vierasvenelaituriin. 

Nättiä on

Porkkalassa peilityyntä